Kuukausi yksin kotona – Mitä kuuluu nyt?

Moikka,

Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että toivon sinun pysyneen terveenä ja voivan hyvin tämän kaiken keskellä. Nämä ajat ovat haastavia meille jokaiselle ja toivon, että muistat kohdella itseäsi inhimillisen armollisesti ja hyväksyä kaikki ne tunteet, joita tämä aika nostattaa esiin. Jokainen hetki ei voi olla paras ja sen hyväksyminen auttaa siihen, että seuraavana hetkenä on jo helpompi hengittää <3

Olen viettänyt viimeisen kuukauden yksin kotona. Siis todella kotona tehden etätöitä ja näkemättä muita. Eikä siinä, en pidä sitä minään sankarillisena tekona vaan jokaisen meistä velvollisuutena nykyisessä tilanteessa. Tätä tarkoitan siis kaikkien kohdalla, jotka pystyvät olemaan kotona. Mielestäni se on meidän velvollisuutemme myös siksi, että suojelemme heitä, jotka eivät voi tehdä työtään kotona.

Koronakriisi on vaikuttanut päivittäiseen elämääni paljon. Vielä Helmikuussa kävin normaalisti arkisin toimistolla töissä, joogasin, näin ystäviä ja reissasin ahkerasti Helsingin ja Tukholman väliä. Viimeisen kuukauden olen viettänyt kotona tehden etätöitä, lukien kirjoja ja tv.tä katsoen. Olen perustanut itselleni myös oman joogastudion kotiin, joka rehellisyyden nimissä on kuitenkin tämän ensimmäisen kuukauden ollut enemmänkin paikka pysähtymiselle ja meditoinnille.

Mitä ajatuksia tämä nykyhetki herättää?

Omalta osaltani olen hyvin onnekas siinä, ettei nykytilanne ole vaikuttanut työhöni vaan pystyn hoitamaan sen hyvin etänä kotoa. Olen siitä todella kiitollinen, sillä olen nähnyt kuinka vahvasti tilanne vaikuttaa moniin muihin. Tämä aika osoittaa kyllä jälleen sen, ettei mitään voi pitää itsestäänselvyytenä.

Vaikka olen onnekas siinä, että voin työskennellä kotona ja viettää täällä aikani, ei se tarkoita sitä, että jokaisena hetkenä lippu olisi korkealla ja mieli kirkkaana. Tiedostan olevani ihminen, joka tuntee asiat hyvin vahvasti ja huolehtii muista ja muiden pärjäämisestä. Huolehdin toki myös siitä, että nykyisen tilanteen valossa en voi viettää normaalia kahden maan välistä elämääni ja tavata poikaystävääni, vaan joudumme olemaan eri maissa. Tämä tietysti on hyvin pientä monen kokemuksiin nähden, mutta valehtelisin jos sanoisin, ettei se tunnu pahalta.

Yksin oleminen on kuitenkin saanut pysähtymään ja laskemaan kierroksia. Siinä missä arki täyttyy pitkistä työpäivistä, jää viikonloppuihin aikaa pysähtyä ja pohtia oman elämänsä suuntaa. Mielestäni se on tämän hetken paras lahja meille jokaiselle. Pääsemme kohtaamaan oman aiemman normaalin elämämme ja miettimään, onko se todella sellaista elämää mitä haluamme viettää. Omalta osaltani olen pohtinut paljon viime vuosia, erilaisia päätöksiäni ja suunnan hakemistani. Olen pohtinut paljon aiempaa vielä kuukauden takaista normaaliani ja miettinyt mitkä asiat sieltä ovat ne mitä haluan tuoda uuteen arkeeni kun tilanne tasoittuu ja mitkä asiat ovat sellaisia, joista on aika päästää irti. Kurssiaan voi korjata vain itse ja nyt on aika pohtia sitä, onko matkalla sinne minne todella haluaa päästä vai tähtääkö jonnekin jonkun muun unelman perässä.

Näihin tunnelmiin tänään. Julkaisen keskiviikkona uuden postauksen, missä on vinkkejä yksinelävien arkeen, jotka piristävät tätä hetkeä. Uskon, että saat niistä paljon iloa irti myös vaikka et asuisikaan yksin 🙂

Ihanaa aurinkoista uutta viikkoa  ja pysytään turvassa<3

Laura

Tule mukaan myös Instagramiin täältä <3