Hae
Laura Ahola

Mitä elämääni ihan oikeasti kuuluu?

Mitä kuuluu pitkästä aikaa? Tekisi mieli vastata ihan hyvää,  vaikka se onkin vastaus vaihtoehdoista se huonoin, sillä se ei kerro yhtään mitään. Siksi tämä teksti onkin aika pitkä.

Tällä hetkellä kuuluu rehellisesti sanoen aika vaihtelevaa. Syksy ja pimenevät illat ovat olleet mulle aina vaikeita, sillä kaipaan todella paljon valoa. Pimeän tullessa yhä isommaksi osaksi päiviä, koen itsekin jotenkin himmeneväni. Tarvitsen valon energiaa todella paljon, vaikka syksy periaatteessa onkin kivaa aikaa kun voi kääriytyä viltin alle lukemaan kirjaa ja polttaa kynttilöitä.

Pysähtyminen

Olen luonteeltani äärimmäisen suorittaja ihminen, ja hävettää myöntää, etten ole muistanut pysähtymisen taitoa moneen vuoteen. Koen, että se on varmasti ollut yksi suurimmista syistä, miksi olen paikoin ollut todella väsynyt. Vaikka tämäkin syksy on ollut todella hektinen, on säännöllinen tietoisesti pysähtymisen opettelu auttanut paljon ja antanut lisää energiaa.

Kaiken suorittamisen keskellä on todella tärkeää muistaa se, että pysähtyminen ja lepo on edellytys sille, että jaksaa ja voi kehittyä. Ilman lepoa kukaan ei pääse huippusuorituksiin, ja vaikka kuinka kapinoisi tätä ajatusta vastaan – kuten itsekin tein monia vuosia – on se silti täysin totta.

Tämä on myös yksi niistä asioista, joita haluan tuoda blogiini lisää. Aiemmin ajattelin, etten halua kirjoittaa vaikeuksista tai ylipäätään mistään negatiivisesta, vaan pitää blogia enemmänkin kevyenä pelkkänä hyvän mielen kanavana. Kuitenkin olen tullut siihen lopputulokseen, että elämä ei ole todellista ilman ylä-ja alamäkiä. Mä rakastan elämää kaikissa sen väreissä, myös rosoisina hetkinä, joten on aika tuoda niitäkin blogin puolelle.

Tällä hetkellä elämässä on muutamia asioita, jotka mietityttävät paljon. Ehkä koen tämän loppuvuoden olevan tietyllä tapaa suunnan hakemista elämälle ja sen sisällön tarkemmin kartoittamista. Välillä on hyvä myös pysähtyä tarkastelemaan elämäänsä todella suoraan, miettimään mitkä asiat ovat ne, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja onko elämään päässyt jäämään jotain, mistä olisi jo aika päästää irti.

Luopuminen ja irti päästäminen

Syksy on myös luopumisen aikaa. Jotta elämässä voi saada jotain uutta tilalle, on osattava päästää irti jostain vanhasta. Luopumalla luot tilaa uudelle saapua elämään. Nämä voivat olla ihan pienia asioita, vaikka tavaroita tai todella suuria, elämää muokkaavia päätöksiä esimerkiksi ihmissuhteissa.

Suurimpana sekä raskainpana luopumisen opetuksena elämässäni on ollut se kuin äitini, maailman rakkain ihmiseni, sairastui ja nukkui pois pari vuotta sitten. Tämä on edelleenkin minulle niin kova paikka, etten oikein puhu siitä ääneen. Äiti oli myös mun paras ystäväni, me tehtiin kaikki yhdessä enkä todellakaan tiennyt, miten osaisin elää ilman häntä. Paikoin pohdin tätä edelleen. Kuitenkin koen, että nyt kun aika on mennyt eteenpäin mun kuuluu alkaa puhua asiasta. Koen sen tärkeäksi, sillä siitä voi olla apua samassa tilanteessa oleville.

Tämän tragedian läpi käyneenä tiedän, että silloin tuntuu ettei mikään auta. Olisin halunnut löytää jostain ihmisen, joka on ollut vastaavassa tilanteessa. Lukea hänen tekstejään ja ajatuksiaan. Ajatus siitä, että joku toinen tietää, joku toinenkin on selvinnyt eteenpäin, olisi varmasti ollut paikallaan. Mä haluan olla se ihminen heille, jotka sellaisen tarvitsevat.

Läheisen kuolema on elämän suurimpia tragedioita, enkä usko, että siitä koskaan pääsee kokonaan yli. Elämä jatkuu, elämä tarjoaa paljon uutta iloa ja onnea, mutta suru pysyy. Suru onneksi ajan saatossa muuttaa muotoaan, mutta edelleenkään ei mene päivääkään, etteikö tämä asia pyörisi ajatuksissani. Onneksi asian käsittelyssä on kuitenkin menty jo niin paljon eteenpäin, että koen voivani vihdoin puhua siitä ääneen. Elämä antaa paljon ja ottaa paljon, mutta lopulta suurin merkitys on sillä miten asioihin suhtaudut.

Jos sulla on vastaavanlainen tilanne elämässä, niin toivon sulle ennen kaikkea runsaasti voimia. Mene päivä kerrallaan eteenpäin ja luota, että elämä kantaa. Pikkuhiljaa, pienissä paloissa elämä alkaa valaistua ja näyttää taas hyviä puoliaan. Tästä lisää myöhemmin.

Näillä ajatuksilla tähän päivään. Muistakaa kertoa rakkaillenne, että rakastatte <3

Laura

 

 

Kuinka päästä irti töistä kesälomalla?

Terveisiä Tukholmasta! Kesä on mennyt nopeasti, mutta olen muistanut nauttia siitä täysillä. Tavoitteena on ollut pysähtyä, hengähtää ja rentoutua. Suurimmaksi osaksi se on onnistunutkin, vaikka silti joku pieni ääni takaraivossa koittaa sanoa, että mun kuuluisi saada enemmän aikaan myös lomalla. Lomahan on täydellistä aikaa kesken jääneiden asioiden hoitamiseen vai mitä muut suorittaja ystäväni 😉

Tänä kesänä päätin kuitenkin rentoutua, nauttia siitä kun on vapaata ja tehdä juuri mitä huvittaa.

Silti töistä irrottautuminen on tuntununut valtavasti vaikeammalta kuin aiemmin. En oikein tiedä mistä se johtuu, tai tiedän kyllä. Kevät on ollut monellakin tapaa hyvin hektinen.

Ne on näitä suorittaja ihmisen haasteita kun aina tuntee voivavansa olla vieläkin tehokkaampi ja että pitäisi saada aikaan vieläkin enemmän. Toisaalta järjellä ajatellen täysipäiväinen työ yhdistettynä kevään älyttömään 50 opintopisteen opiskeluun ja kahden maan välillä suhaamiseen alkaa tuntua jopa suorittaja ihmisestä ihan hyvältä tahdilta. Ehkä juuri siksi on ollut niin vaikea asettua ja asennoitua vain olemaan ja nauttimaan hetkestä kun kokoajan joku takaraivossa muistuttaa, että oikeasti voisit käyttää aikasi tehokkaammin esimerkiksi opiskellen.

Kuitenkaan lopulta mikään ei ole tärkeämpää kuin yhteiset kiireettömät hetket läheisten kanssa ja se, että välillä muistaa laittaa oman hyvinvointinsa etusijalle. Oon valtavan onnellinen siitä, miten uskomattomia ihmisiä mun elämässäni on ja miten upeita ihmisiä olen viimeaikoina löytänyt elämääni lisää.

Olen kuitenkin löytänyt kesän aikana muutaman asian, jotka helpottavat loma moodiin pääsyä tai sen ylläpitämistä ainakin mulla. Jos olet samanlainen suorittaja arjessa, saattavat nämä auttaa sinuakin <3

Ensimmäinen on ehdottomasti se, että lomalla lähtee pois kotoa. Koko lomaa ei tarvitse viettää ulkomailla / muualla kuin kotona, mutta ainakin itselleni heti loman alussa tehtävä reissu saa ajatukset pois arjen velvoitteista. Kotona on myös paljon helpompi alkaa hoitamaan erinäköisiä keskeneräisiä projekteja kuin muualla ollessa.

Toinen on se, että antaa itselleen luvan vain olla. Enkä nyt tarkoita sitä, että suorittajana makaat väkipakolla sohvalla kolme päivän suorittaen sitä ”ettet tee yhtään mitään”. Tällä tarkoitan sitä, että lomalla ei tarvitse järjestää kaikkia kaappeja, tehdä suursiivousta tai käydä moikkaamassa ihan kaikkia sukulaisia ja ystäviä ja keretä jokaiselle mökille. Lomalla saa ja pitää olla aikaa tehdä juuri niitä asioita, jotka siinä hetkessä tuntuvat hyvältä.

Loma

Kolmas on se, että suunnittele sopivasti, mutta älä liikaa. Anna asioiden tapahtua. Jos aikataulutat loman liian täyteen, et välttämättä kerkeä rentoutua ollenkaan.

Mä oon kova suunnittelemaan, ja rakastan miettiä mitä kaikkea voisi tehdä. Ensimmäiset lomaviikot olivat kieltämättä aika täynnä ohjelmaa, ihania matkoja ja ihania ihmisiä. Kuitenkin tämä viikko Tukholmassa on eletty ihan ilman suunnitelmia ja menty ihan sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. On tehnyt yllättävän hyvää kun on osannut höllätä ja antaa asioiden tapahtua. Ajatella, että vielä reilu viikko sitten satunnaisesti pohdin ahdistunko siitä, ettei selkeitä suunnitelmia tälle lomaviikolle vielä ole 😀 Onneksi niin ei käynyt, sillä tämä viikko on ollut super mukava kaikkine saaristo retkineen ja kahvitteluineen.

Lomamoodin kunniaksi päätin myös laittaa ylläolevan, hieman heilahtaneen kuvan, jota en normaalisti siitä syystä lisäisi. Se mielestäni kuvaa lomaa hyvin osuvasti, hyvää meininkiä ilman liikaa suorittamista 😉

Ootko sä joskus tuntenut, ettei lomamoodin saavuttaminen ole helppoa? Millä keinoin sä olet löytännyt loma rauhan? Entä miten sun kesäloma on muuten sujunut?

Ihanaa lomaa kaikille lomailijoille <3 Muistetaan olla itsellemme armollisia, maailma ei valmistu yhtenä päivänä – edes lomalla.

Laura