Ihanaa päästä jälleen blogin äärelle 🙂

Alkuvuosi on ollut aikamoista hulabaloota. Ihanaa olla taas kiinni arjessa, mutta samalla huomaan, ettei aika ole riittänyt oikeastaan minkäänlaiseen pysähtymiseen tai omasta hyvinvoinnistaan huolehtimiseen. Tunnen itseni ja tiedän, että tällä kaavalla jatketaan koko vuosi, ellen heti alkuunsa päätä tehdä jotain toisin.

Mitä aion tehdä toisin?

Keksin merkata kalenteriin slotteja, jotka ovat omaa aikaa. Aikaa, jolloin ei ole mitään pakollista tekemistä. Aikaa, jolloin voin tehdä juuri mitä siinä hetkessä haluaa.

Tämä oma aika ei ole tarkoitettu töiden tai koulutehtävien tekemiseen, tai ylipäätään minkään muiden velvollisuuksien täyttämiseen, vaan puhtaasti siihen, että voi keskittyä elämään hetkessä ja rauhoittaa aikaa vain itselleen. Tehdä juuri niitä asioita, mitä siinä hetkessä haluaa oli se sitten joogaa tai pullakahvit.

Vaikka luonteeltani olenkin hyvin sosiaalinen ja menevä, tarvitsen myös omaa aikaa, jolloin voin rauhassa olla ja latautua. Perusluonteeltani olen hyvin suorittaja ihminen ja koen, että mulla on jatkuva tarve saada asioita aikaiseksi ja kehittää itseäni. Näin pikkuhiljaa olen kuitenkin oppinut huomaamaan sen, että kalenterini on oikeasti täynnä monta viikkoa etukäteen, ellen varmista sinne jo hyvissä ajoin aikaa vain olemiselle. Samoin koen, että ilman säännöllistä pysähtymistä monet asiat kasaantuvat ja pyörivät mielessäni aiheuttaen turhaa stressiä. Jos olisin järjestelmällisempi myös siinä arkisessa ajankäytössäni uskon, että moni asia pyörisi paremmin. Noh sehän nähdään pian 😀

Viimeinen vuosi on ollut valtavan kiireinen niin töissä kuin koulussa sekä lisäksi tietysti tämä kahden maan välillä suhaaminen viimeistelee sen, ettei kalenterissa ole liikaa tyhjää. Myönnän, etten ole muistanut ajatella omaa hyvinvointiani tarpeeksi arjessa ja huomaan, että keho alkaa muistuttaa siitä esimerkiksi unettomien öiden ja päänsärkyjen avulla.  Nyt kuitenkin kalenteriin on ihanasti merkattu jo muutama slotti omalle ajalle ja uskon sen olevan juuri se mitä tähän hetkeen tarvitsen tasapainottamaan arkeani.

Täytyy muistaa, ettei liikaa suorittamalla loppujen lopuksi suoritakkaan niin paljoa kuin paljon tekemällä ja säännöllisesti lepäämällä. Itselleen pitäisi olla huomattavasti armollisempi, ja se varmasti tuleekin olemaan itselläni yksi kantava teema tänä vuonna.

Ootko sä kokeillut tätä oman ajan merkkaamista kalenteriin? Jos, niin onko se toiminut sulla tai onko sulla jakaa muita hyviä vinkkejä tähän aiheeseen liittyen? 🙂

Ihanaa uutta viikkoa sinne <3

Laura

IG: lauraahola

Tervetuloa kirjakerhoni ensimmäiseen osaan! <3

Rakastan lukemista ja äänikirjojen kuuntelua. Kirjakerhon kirjasuositukset päivittyvät jokaisen kuukauden ensimmäisellä viikolla. Tässä ensimmäinen, todellakin lukemisen arvoinen kirjasuositus.

On kirjoja, jotka kolahtaa ja on kirjoja, jotka muokkaavat sun ajattelua. Tämä kirja sai mut todella miettimään asioita. Mark Mansonin kirjoittama The Subtle Art Of Not Giving a Fuck – kirja on todellakin lukemisen arvoinen.

Rakastan äänikirjoja ja olen käyttänyt BookBeatia jo useamman vuoden ajan. Tämä kirja löytyy myös heidän valikoimistaan. Kun aloin kuuntelemaan Mansonin kirjaa, en kertakaikkiaan pystynyt lopettamaan. Huomasin nyökytteleväni läpi kirjan ja miettivän lähes kokoajan sitä kuinka oikeassa Manson niin monessa asiassa on. Mietin monesti sitä, kuinka hän osasi sanoittaa ajatuksiani ääneen ja jäsennellä niitä tavalla, johon en ollut itse aiemmin kyennyt. Koin todella vahvasti ymmärtäväni mitä hän haki takaa ja miksi hän oli kirjoittanut tämän kirjan. Kirja on myös kirjoitettu hyvällä huumorilla ja kirjan lukija osasi äänellään painottaa tekstiä loistavasti.

Tämä virkistävän erilainen itsensä kehittämisen kirja toteaa muunmuassa sen, että kuka oikeasti onnellinen ihminen seisoo peilin edessä ja hokee olevansa onnellinen minuuttitolkulla? Niinpä. Ei kukaan. Tämä kirja opettaa myös sen, ettet oikeasti ole erityinen. Sekä sen, että mitä enemmän joku asia uhkaa identiteettiäsi, sitä enemmän välttelet sitä.

Kirja osoittautui mielestäni niin hyväksi, että kuuntelin sen putkeen kaksi kertaa. Kerroin siitä kaikille, jotka olivat yhtään valmiita kuuntelemaan ja okei, ehkä myös heille, joita kirja ei kiinnostanut. En kertakaikkiaan voinut olla puhumatta siitä mitä kaikkia ajatuksia tämä kirja minussa herätti ja halusin antaa muillekin mahdollisuuden samoihin ahaa elämyksiin.

Siinä kohtaa kun löysin itseni tilaamasta Amazonin sivuilta kirjan painettua versiota fyysiseen kirjahyllyyni totesin, että tämä kirja on tainnut tehdä minuun todellisen vaikutuksen. Nykyään tämä löytyy myös suomennettuna varmasti jokaisesta kirjakaupasta. Tykkään itse lukea kirjat alkuperäisellä kielellä, joten suomenkielisestä versiosta en osaa sanoa.

Olen toki pohtinut sitä miksi kirja sai minut niin vaikuttuneeksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että nuorena elin vahvasti siinä ajatuksessa, että kaiken on oltava aina hyvin. Ei vähän hyvin vaan täydellisesti. Mitä tahansa tapahtuikaan oli minun todella vaikea myöntää, ettei kaikki ole hyvin vaan pidin yllä jatkuvaa ”pakkopositiivisuutta” mitä en tietenkään siinä kohtaa itse ymmärtänyt. Näin aikuisempana kun elämä on todella onnistunut näyttämään eri kerroksiaan ja puoliaan on ollut aika päästää irti pakkopositiivisuudesta ja samalla ymmärtää se, että elämään kuuluvat myös ne surulliset, riipaisevat ja kamalimmatkin hetket. Sekä kaikista vaikeimpana se, etteivät ne katoa mihinkään ellei niitä käsittele.

Oletko sinä lukenut tätä kirjaa? Mitä ajatuksia se herätti?

Rakastan kirjavinkkejä ja haluaisin todella tietää mitä kirjaa sä suosittelet? <3

Ai että mä tykkäsin tästä kirjakerhon ekasta osasta. Kuten huomasitte saatoin hieman innostua kun pääsin kertomaan juuri tästä kirjasta. Haluatko sä lukea kirjasuosituksia jatkossakin? 🙂

-Laura