Netflix suositukset on erityisen ajankohtaisia marraskuussa ja etenkin perjantaina! Pimeyden keskellä on ihanaa kääriytyä vilttiin, laittaa kynttilöitä palamaan, valmistaa jotain hyvää naposteltavaa ja laittaa hyvä sarja pyörimään. Oon aina innoissani uusista Netflix vinkeistä ja siksi on kivaa jakaa niitä myös teille.  Ensimmäisenä aloitetaan sillä vinkillä, mitä en usko, että olet vielä kuullut.

Kärlek & Anarki 

Ruotsalainen aivan mielettömän hyvä sarja! Siis yksi parhaista sarjoista hetkeen, kannattaa todellakin katsoa. Kertoo nimensä mukaisesti rakkaudesta ja kapinoinnista hyvin mielenkiintoisella tavalla. Tää sarja onnistuu jotenkin todella mielenkiintoisesti kuvaamaan elämää, elämän monia erilaisia kipukohtia, menestystä ja sen monia mittareita, sekä tuomaan esille todella moniulotteisesti sarjan hahmojen piirteitä. En voi kuin suositella, tekisi mieli katsoa uudestaan 😀

Emily in paris

Ihanan ranskalaista elämää jenkkilasien läpi! Todella helppoa katsottavaa ja pääsee samalla ihastelemaan Pariisia ja tutkimaan ranskalaista työkulttuuria jenkkisilmin 😉 Tosi kiva ja kevyt sarja katsoa ja fiilistellä näin keskellä synkkää marraskuuta.

Bill Gates – dokumenttisarja

Tarina menestyksestä, mutta ennen kaikkea suuresta halusta parantaa maailmaa. Uskomattoman mielenkiintoinen dokumenttisarja, joka teki muhun vaikutuksen. En todellakaan aiemmin tiennyt kuinka isoja ja upeita hyväntekeväisyys hankkeita Bill ja hänen vaimonsa vetävät. Ihan mahtavaa, että he ovat halunneet todellakin tehdä paljon sen eteen, että maailma olisi parempi paikka.

Mitkä on sun parhaat Netflix suositukset? Olisi ihanaa kuulla teidän vinkkejä, sillä parhaat sarjat usein löytää toisten avulla 🙂 Toivottavasti näistä löytyi sulle uusia piristyksiä marraskuun pimeisiin iltoihin!

Tässä myös pari linkkiä aiempiin postauksiin, joissa lisää sarjasuosituksia tässä ja tässä toinen 🙂

Laura

PS. tervetuloa mukaan instagramin puolelle <3

Heippa,

On kulunut kauan siitä kun viimeksi pääsin blogin puolelle. En oikeastaan keksi siihen parempaa selitystä kuin sen, etten kertakaikkiaan osannut antaa itsestäni mitään sen enempää oudon kevään ja kesän keskellä.

Pakko myöntää, että poikkeustila vaikutti itseeni hyvin paljon enemmän kun ehkä edes osasin aiemmin myöntää. Kun elämässä on tapahtunut paljon asioita ja on menettänyt läheisiä ihmisiä, poikkeustilan epävarmuus menee todella kovasti ihon alle. Ei sen takia, että pelkäisin täysillä omasta puolestani, vaikka jokaisen meistä onkin hyvä olla varovainen, vaan mieltä painoi se kuinka tämä hyvin poikkeuksellinen tilanne vaikuttaa tiettyihin erittäin suuresti riskiryhmään kuuluviin läheisiini.

Kuitenkin samaa aikaa poikkeustila toi hetken pysähtyä ja todella reflektoida sitä, mikä elämässä on kaikista tärkeintä. Sitä, elänkö todella sellaista elämää mitä haluan elää vai tuleeko mun tehdä muutoksia, jotta voisin elää aidosti onnellisempaa elämää?

Poikkeustila pisti miettimään omaa elämää todella syvältä. Kun asioita todella pysähtyy pohtimaan rehellisesti pystyy huomaamaan kuinka kaikki kokemukset on muokanneet musta sellaisen kuin olen tänä päivänä.

Huomio kiinnittyi erityisen vahvasti niihin asioihin, jotka vaativat käsittelyä ja hyvä niin. Asioita voi tietyn aikaa työntää pois edestä, mutta jos niitä ei suostu kohtaamaan ja käsittelemään alkavat ne rasittaa todella kovasti ja ilmetä erilaisina henkisenä tai fyysisinä juttuina. Jos joku asia on ollut keväässä hyvää niin mahdollisuus pysähtyä näiden vaikeiden asioiden äärelle ja käsitellä niitä. Uskon vahvasti myös siihen, että kun olet valmis kohtaamaan ne asiat, joita et haluaisi kohdata on eteenpäin jatkaminen helpompaa. On vapaampaa hengittää kun pystyy todella myöntämään itselleen sen, että kaikki ei ehkä aina ole ihan niin hyvin kuin haluaisi antaa ymmärtää.

Elämässä tapahtuu menetyksiä, joista alkuun ei tiedä miten selvitä. Omalla kohdallani elämäni suurin menetys on ollut äitini kuolema muutama vuosi sitten. Surutyö on edelleen kesken ja tietyllä tapaa varmasti aina tuleekin olemaan. Äitini oli myös paras ystäväni, jonka kanssa vietimme paljon aikaa yhdessä. Kun asian uskaltaa pikkuhiljaa pienin askelin aidosti kohdata, alkaa hengittäminen olla helpompaa ja pääsee pois siitä, että eläisi vain selviytymismoodissa, mitä itse ainakin tein melkein huomaamattani usean vuoden. Kun uskaltaa myöntää, että sattuu ja ei tiedä mitä tehdä on jo askeleen pidemmällä kun silloin kun sen kieltää. Kevät on ollut ennen kaikkea hyvin opettavaista aikaa itselleni, ja vaikka tunteet on vaihdelleet suuresta epätoivosta isoon kiitollisuuden tunteeseen, on haastava matka tuonut tullessaan myös paljon rauhaa ja selkeyttä, jota olen elämääni jo pidempään kaivannut.

Nyt oli myös oikea aika palata kirjoittamisen pariin ja päästä purkamaan ajatuksia tästä aiheesta. Onko sulla ollut samanlaisia ajatuksia? Kuinka poikkeustila on vaikuttanut sinuun? ❤️

Laura